2009.03.18 07:54:04

kimppa6

Meillä "kuusikimpan" porukalla on ollut jo 4 pohdintapalaveria vain keskenämme ja siihen yhteispalaverit arkkitehti Brunon kanssa kolme kertaa. Tosin tunnemme hänet ennestään ja olemme kuunnelleet häneltä ekorakentamisen perusteita jo vuosia eri tilanteissa. Joten sen ajan minkä säästää kun itse ei rakennuksella aherra, voi ja täytyy käyttää tähän suunnitteluvaiheeseen. Mutta se on tärkeää ja hauskaakin. Kimpan onnistumiselle on tärkeätä oppia tuntemaan toisiaan ja muiden näkemyksiä. Kaija totesi syntymäpäiviä katsoessaan, että onpa porukassa 4 horoskooppihärkää ja ennusti vielä jääräpäisten puskemisiakin. Aika näyttää.

Terveisin,
Nippe Nikander

Kimpparakentaminen | suunnittelu

2009.02.09 13:59:10

kimppa6

Kimpparakentaminen | rakentamisen kulut | ekologisuus | kylä

2009.02.09 13:25:09

kimppa6

Kuusi ekorakentajaa on muodostamassa taloyhtiötä ja blogi kertoo hankkeen edistymisestä. Hanke alkoi joulukuussa 2008 ja suunnittelijaksi on saatu alan kärkinimi Bruno Erat.

Ekokylän sydänalueelle kortteliin 178 ollaan puuhaamassa as.oy:tä johon osakkaaksi tulee 6 henkilöä. Asunnot tulevat olemaan melko pieniä, 40-75 m2. Tällaiseen asuntoon ei voi yksin hankkia järkevää ekologista lämmitysjärjestelmää. Fiksu ratkaisu on kimppahanke. Aluksi tutkitaan mahdollisuutta maalämpöön, jota olisi jakamassa vielä pari naapuriakin. Talot rakennetaan paljon paremmin eristetyiksi kuin nykynormit, eli lähes passiivitalon tasolle. Katso http://passiivitalo.vtt.fi/files/mika%20on%20passiivitalo.pdf tai googlaa "passiivitalo" josta saat käsityksen tavoitteesta.

Blogiin kirjoitellaan vaihtelevasti ja useilla kynillä. Toivomme hankkeen innostavan ja auttavan muita ryhtymään kimpparakentajiksi. Se on ainoa tapa hankkia asunto kun ei itse jaksa rakentaa hartiapankilla eikä halua rikastuttaa grynderiä.

Kimpparakentaminen | rakentamisen kulut

2009.01.18 16:22:25

Mato

kaava | tontit

2009.01.10 16:18:09

pingme

23.6.2008 klo 18:51 - Nippe
Pohtiessani kylätaloa ja siihen liittyviä yhteistiloja tulin päätelmään, että on kahdenlaista käyttöä: Jokapäiväistä ja satunnaista. Seniorit tarvitsevat joitakin tiloja joka päivä ja muut kyläläiset harrastus- ja juhlatiloja satunnaisemmin.

Jokapäiväistä olisi mm suuri keittiötupa, jossa voisivat yksinäiset ihmiset yhdessa syödä aamupuuronsa ja -kahvinsa. Tuttu juttuhan on että kattilassa keitetty puuro maistuu paljon paremmalta kuin mikrossa kypsytetty annos. Keittiöön pitää rakentaa leivinuuni, jossa osaavat leipurit paistavat makoisat herkut. Toivon saavani ostaa aina leipäni ja pullani näistä yhteispaistoista ja lupaan osallistua tarvikkeiden hankintaan ja uunin lämmitykseen. Voisin jopa opetella leipomaan kun olisi neuvojia kimpassa. Ja puuron keitossa olenkin haka. Reseptiin kuuluu pellavarouhe ja nokkonen.

Toinen juttu jota on järkevää tehdä yhdessa ja samoilla koneilla on vaatehuolto. Isompi pesukone on tehokkaampi ja yksi mankeli palvelee montaa taloutta. Pyykin kuivatus voidaan suunnitella ilman sähköä ja linkoa. Mutta siis se pyykkitupa tarvitaan ja siten asukkaat säästävät asunnoissaan nekin neliöt joille on yksin käyttöä harvakseltaan.

Kolmas yhteisiin tiloihin sijoitettava asia on tietysti sauna. Kunnon eristetyllä puukiukaalla saadaan löylyjä riittämään koko iltapäivälle ja isolle joukolle. Sauna voi lämmitä monta kertaa viikossa ja silti vaiva on vähäinen kun se lämmitysvuoro jakaantuu monelle. Kun samaan yhteyteen rakennetaan vielä takkahuone saadaan siitä viihtyisä lukusali tai tv-huone. Telkkariakaan ei kannata jokaisen itse maksaa ja kisoja tai konsertteja on mukavampaa katsoa porukassa.

senioritalo | yhteistilat

2009.01.10 16:16:56

pingme

25.5.2008 - Nippe
Osuuskunnalla on laaja asiantuntijaverkko ekorakentamisen ohjaamiseen suositeltavien ekorakentamisen suunnittelijoiden palvelut rakentajaverkko, tuttuja ja osaavia rakennusalan ammattilaisia paikallistuntemusta osk:n kautta, kaivinkoneita, nostureita, telineitä alennuksia hankinnoista ja yhteisostoista,laitevuoksrausrengas, pientyökalujen kierrätystä, kimpparakentamisen mahdollisuudet - suuria taloushyötyjä ja vertaistukea.

Laajakaista mahdollistaa etätyön, fiksut energiasäädöt ja seurannan aluelämpöverkko tai korttelikohtaiset lämmitysratkaisut, osuus kylätalon tiloihin ja käyttöoikeudet yhteisiin palveluihin sekä mahdollisuus hankkia yhteisiä työtiloja kylästä.

Ok:n jäsenillä etuoikeudet mm.

• päivähoitopaikkoihin
• vanhusten kotihoitopalveluihin
• vapaa-ajan tiloihin ( liikunta, juhla, askartelu, vaatehuolto, saunat, uima-allas)
• puutarhatuotteisiin, yhteishedelmäpuihin, palstaviljelyyn
• kellareihin, latoon
• kursseille, juhliin, tapahtumiin
• myöhemmin kehittyviin energiaratkaisuihin (mahd. tuulivoima, kalliovaraaja)

Osuuskunta | asuminen | laajakaista

2009.01.10 16:14:40

pingme

18.12.2007 klo 13:18 - Nippe
Ekokylässä voi kompostoida jätteensä
Selvitimme ekokylään alunperin täysin omaa vesi- ja jätehuoltoa, mutta monesta syystä se ei ollut mahdollista. Kunnan teknisen osaston byrokraatit päättivät että joka mökin on liityttävä viemäriin. Ekologian kannalta se on huono ratkaisu. Mutta ekoelämää harrastava voi silti toimia luonnon menetelmien mukaisesti. Sillä huussit ovat sallittuja ja jätteen kompostointi myös. Uusimmat tekniset ratkaisut mahdollistavat sellaisenkin vesivessan joka käyttää vain pari desiä huuhteluun. Tuotokset silti kompostoidaan eikä niitä tungeta viemäriin ja lopulta Itämeren saasteiksi.

Puhdasta ja hyvän makuista vettä
Vihdin kunnassa on ollut juomaveden suhteen ongelmia. Vettä on jo kauan kloorattu ja sen maku on vaihteleva ja kloorin haju tuntuu.
Siksi on herännyt ajatus, että kylään porataan 1-2 kaivoa vain juomavettä varten. Olisihan se somaa, jos kylän keskellä on vanhanaikainen vinttikaivo. Jokainen voisi sitten noutaa ruokavetensä kaivolta oikein vanhaan perinteiseen tapaan.

Hulevedet hyötykäyttöön
Sadevedet tullaan ohjaamaan jonkinlaisen puro- ja lammikkosysteemin kautta alueen eteläosaan johon kaivetaan kasteluvesiallas. Siitä saadaan vettä asukkaiden pikku viljelyksille. Se toimii samalla laskeutusaltaana, jolla vesi saadaan riittävän puhtaaksi hiukkasista jotta se voidaan johtaa Enäjärveen.

vesi | jätevesien käsittely | hulevesi | komposti

2009.01.10 15:29:06

pingme

11.10.2007 klo 17:08 - Nippe
Kesäkuun alussa vieraili 22 hengen joukko ekokylistä ja yhteisöllisestä asumisesta kiinnostunutta katsomassa 3 ekokylää Saksassa, 6 Tanskassa ja 4 Ruotsissa. Fantastinen matka jonka antoi paljon uusia ideoita, näkemystä ja hienoja muistoja. Onneksi matkalla oli mukana kolme alaan perehtynyttä arkkitehtia, kuten ekorakentamisen guru Suomessa, oppikirjoja kirjoittanut ja alaa TKK:lla vuosia opettanut Bruno Erat. Hän on lukuisten ekotalojen lisäksi suunnitellut Bromarvin ekokylän kokonaisuuden, rakennusten lisäksi energia- ja jätevesiratkaisut. Asiantuntijoiden avulla saimme paljon enemmän irti kohteiden ratkaisuista kuin tavallinen kävijä.

Yhteisöllisyys on kohteissa vaihtelevasti painottunut. Saksalaisissa kohteissa hieman syvällisemmin ja se ilmeni yleensä yhteisen ruokailun jokapäiväisyytenä ja muutoinkin arjen toimien yhdessä tekemisenä. Lähes kaikissa kylissä oli suuret yhteistilat, kylätalot. Kaikissa kylissä oli muodostettu työryhmiä, jotka itsenäisesti vastasivat jonkin elämisen rutiinin hoidosta. Tyypillisesti ryhmiä oli muodostettu esim. viljelyn osa-alueiden hoitoon, pihojen, rakennusten, talousasioiden, ruokahuollon, eläintenpidon yms hoitamiseksi. Jossakin kylässä ryhmiä oli yli 20, koska työt oli jaettu hyvin pieniin kokonaisuuksiin, esimerkkinä liputuksesta huolehtiminen. Useimmat asukkaat kuuluivat kyllä moneen työryhmään osaamisensa ja kiinnostuksensa mukaisesti.

Talousasioissa oli suuria eroja kylien erilaisesta syntyhistoriasta johtuen. ääripäinä voidaan pitää tanskalaista Svanholmin kylää, joka on syntynyt historiallinen kartanon perinnemiljööseen. Perustajat ostivat suurella lainalla yli 400 ha tilan, jota nyt viljelevät ja hoitavat karjaa. Osa väestä on työssä kylän ulkopuolella, mutta maksavat palkastaan 80% yhteiseen kassaan. Kylässä työtä tekevät saavat laskennallista palkkaa ja heille maksetaan siitä käteen 20%. Ruokailu ja asuminen sekä velkojen lyhennys hoituu tätä kautta.

Toinen ääripää oli Mjölnartorpet-ekokylä Ruotsissa, jossa asuvat olivat ostaneet tontin ja rakentaneet itsenäisesti omat talonsa. Ainoana kylänä heillä ei ollut yhteistaloa. Jokainen hoiti oman taloutensa eikä esim. 45 km matka Göteborgiin onnistunut yhteisesti, vaan autoilla ajeltiin kukin erikseen. Asukkaat olivat tilanteesta kyllä pahoillaan, mutta julkinen liikenne oli olematonta ja työmatkat tehtiin eri suuntiin ja aikoihin joten yhteistä kuljetusta ei voinut järjestää. Silti kylässä pidettiin tavanomaista enemmän yhteyttä naapureihin, tehtiin talkoita ja tunnettiin kylä hyväksi paikaksi asua yhteishengen vuoksi.

Yhteisöllisyys on myös näissä matkan kohteissa muuttanut ajan kuluessa muotojaan. Usein oli yhteisestä ruokailusta luovuttu tai se oli harventunut. Ilmeisesti yksilöllisyyden lisääntyminen heijastuu siinäkin. Mutta sen vastapainoksi voidaan todeta että autojen yhteisomistus lisääntyy koko ajan.

Sivumennen sanoen suomessakin on YM:n toimesta selvitetty 4 eri ekologisen kylän energiatasetta ja se oli kaikissa negatiivinen juuri autoilun takia. Perusvirhe on kylien sijainti kaukana palveluista. Siinä Vihdin Linnanniitun ekokylä on positiivinen poikkeus.

ekokylät

2009.01.10 15:24:43

pingme

11.10.2007 klo 17:06 - Nippe
Tarkoitan siis uima-allasta. Mutta uskon että sille voisi saada julkista tukea kun nimittää asiaa vähän erikoisemmin. Kunnan suunnitelmissa on ollut jo noin 20 vuotta saada terapia-allas terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mutta kun rahat ei riitä, luulen että tulevassakin laajennuksessa allas jää saamatta.

Kunta tosin aina rakentaa kaikki kalliisti. Mutta kun tehdään asiat yksinkertaisesti voidaan allas saada hyvinkin edullisesti. Pyöreä muoto on edullisin teknisistä syistä. Tai siis fysiikkahan sen sanelee. Pyöreä pysyy parhaiten muodossa. Nelikulmainen on vaikein tehdä ja ovaalikin edellyttää sivujen tukemista. Mutta siis peltireunainen, muovipussilla vuorattu allas maksaa suodattimineen ja pumppuineen alle 5000 euroa. Siihen tulee päälle vähän pohjatöitä, valaisin, putkitikas ja joitakin hoitovälineitä sekä kuplamuovinen peite koko komeuden päälle. Peite estää veden jäähtymistä öisin. Kallein osatuote on vammaishissi, vedenpaineella toimiva tuoli jolla istuja lasketaan veteen. Sen törkeä ylihinta on reilu 6000 euroa. Itse tuote on niin yksinkertainen, että sen valmistaminen maksanee satasia. Mutta se taas loistoesimerkki tuotteesta jolle vähäisen kysynnän vuoksi tulee rosvohinta.

Kallein elementti tässä toivehallissa onkin se kasvihuone.osuus. Puusta voisi ajatella runkoa mutta lasien kiinnitys vaatii erikoisratkaisuja. Siksi saattaa olla edullisempaa käyttää metallirakenteita, varsinkin kun hallissa ei voi olla tukipylväitä keskellä.

Tietysti ekokylän allas lämpiää aurinkopaneleilla. Ne sijoitetaan lasisen suojahuoneen katolle. Suojahuone on samalla kasvihuone jossa kasvatetaan tomaatteja, kurkkuja, kurpitsoja, viinirypäleitä, yrttejä ja kukkia. Ne viihtyvät oikein hyvin kun ilma on kosteaa. Ja ennen kaikkea viihdyttävät silmää. Ja se taas on osa hengenravintoa, sitä terapiaa. Myös päiväkodin lapset pääsevät hääräämään kasvien parissa ja oppivat viljelyn alkeita.

Yhdistämällä uima-allas ja kasvihuone, saadaan molemmat silti edullisesti. Allasvesi on siis lämmin maaliskuusta lokakuulle. Ainakin niinä aikoina voidaan sitten vesijumpata. Se on erittäin suosittua kaikkialla ja hyvä liikuntamuoto myös vanhoille. Vesijumppa sopii liikuntarajoitteisillekin ja on hyvä liikuntamuoto ylipainoisille. Talvella ehkä allasta voisi käyttää avannon korvikkeena jos käyttäjiä löytyy.

VTT tutkii led-valojen käyttöä kasvihuoneissa. Niiden avulla voitaisiin kasveja kasvattaa järkevin kustannuksin myös alkutalvella. Ledeihin saadaan virta tuulimyllyillä jotka voitaneen sijoittaa kylätalon katolle koko kylän symboliksi.

Haaveilen keskellä korttelia sijaitsevasta kasvihuoneesta, jonka näkisi joka huoneistosta. Iltaisin se hohtaisi valoa ja veden välkettä koko kortteliin. Edulliset led-valot valaisevat ympäristöä myös talvi-iltoina kuin iso hohtava lyhty.

senioritalo | uima-allas

2009.01.10 15:19:59

pingme

11.10.2007 klo 17:03 - Nippe
Tässä iässä vaivaa useimpia hajamielisyys. Silmälaseja saa etsiä usein ja välillä menee pakastimen ääreen eikä enää muista mitä piti hakea. Eipä sitten ihme, että huonomuistiset vanhemmat ihmiset aiheuttavat tulipaloja kun kattilat unohtuvat helloille.

Onneksi tekniikka tulee apuun. Markkinoilla on systeemejä joilla voidaan hoitaa sekä varoitus asukkaalle, palohälytys ja alkusammutus sprinklerillä tai sumulla. Kun hälytin haistaa savun se katkaisee virran liedestä. Samoin voidaan uuteen taloon melko pienellä rahalla saada anturit, jotka hälyttävät kun pesukoneet tai muut laitteet laskevat alleen.

Mielestäni senioritaloon kannattaa hankkia laitteet viimeisen päälle, turvallisuuden takia. Saahan niistä sitten ainakin alennusta vakuutuksiin. Vaikka viranomaiset eivät välttämättä sellaisia vaatisikaan, tulee asukkaan omaisille turvallinen olo kun tekniikka valvoo. Vaikka itse ei paloa aiheuttaisikaan, voi naapurissa kärähtää. Ja kun osa porukasta saattaa olla huonosti liikkuvia, rollaattorin tai pyörätuolin käyttäjiä, on hädän tullen turva talossa ja apu lähellä. Suurista onnettomuuksista voidaan välttyä kohtuullisin kustannuksin.

turvallisuus | senioritalo

2009.01.10 15:19:10

pingme

11.10.2007 klo 17:02 - Nippe
Viime vuosikymmeninä asuntojen rakentaminen on ollut suurelta osiltaan ammattimaisten rakennuttajien eli grynderien käsissä. Poikkeuksina on tietysti hartiapankin varassa omakotitalojaan rakentaneet. Välimuodot ovat olleet vähissä.
Vanhastaan ennen sotia ja siis ennen grynderien ilmestymistä, tapahtui suurienkin kerrostalojen rakennuttaminen kimpoissa. Kaupungeissa tunnetaan vieläkin "rautatieläisten" tai "upseerien" taloja. Tyypillistä olikin, että ammatin vuoksi toisiaan tuntevat ihmiset ryhtyivät kimpassa kohentamaan asumisolojaan. Porukka perusti asunto-osakeyhtiön, haki lainaa, hankki arkkitehdin, haki luvat ja ryhtyi hankkeeseen. Silti näillä isoilla talotyömailla tarvittiin ammattilainen johtamaan töitä.
Nykyaikaan sama malli sopii oikein hyvin. Kimppa tuo lukuisia etuja. Talojen ja ulkotilojen sekä pihojen yhteen sopivuus voidaan ratkaista tyylikkäästi.
Eräs kiusallinen piirre nykyisiä omakotialueita katsellessa korostuu ja se on juuri yhteensopivuuden puute. Usein tontinostaja valitsee talonsa valmiista talotehtaan mallistosta, lätkäisee sen keskelle tonttia, kylvää nurmikon ja on aluksi tyytyväinen. Pian kuitenkin asukas huomaa, että naapurin jokin toiminto ei oikein sovi omiin tarpeisiin. Milloin on roskis omaa näköalaa pilaamassa tai oma tomutusteline naapurin kiusana. Muksujen leikeille ei ole tilaa ja auringonotto on kiusallista.
Yhteinen suunnittelu sijoittaa talot toisiinsa ja maisemaan. Jokaiselle saadaan oma rauha ja syntyy kaunis kokonaisuus.
Useimmin suunnittelija on arkkitehti, mutta kokenut muukin ammattilainen voisi johtaa hankkeen suunnittelua. Pääasia on, että joku syventyy asioihin ja haistaa ongelmakohdat. Kaikille ei rakennuspiirustusten lukeminen ole helppoa. Eikä talotehtaan neuvojan kiinnostus riitä naapureiden huomioimiseen, kun kauppa käy muutenkin.
Kimpassa voidaan hankkia lämmitysenergia edullisimmin. Uusiutuvia energialähteitä on useita vaihtoehtoja, mutta edullisimmin ne voi toteuttaa naapureiden kanssa yhdessä. Maa-, aurinkolämpö ja puupellettilaitos tulevat edullisemmaksi suurempina yksiköinä. Siksi fiksuimmat kunnat hoitavat tämän asukkaiden puolesta. Kaikissa kunnissa ei riitä poliittista tahtoa ja osaamistakaan asian hoitamiseen. Siksi tulevien asukkaiden on homma hoidettava, omaksi edukseen.
Muita etuja ja säästökohteita tulee heti suunnittelijoiden palkkaamisessa. Kun pulaa on osaavista ihmisistä, on luonnollista että suunnittelija ottaa mieluummin tehdäkseen isomman urakan jossa voi yhdistää monta työmaata ja vähentää palavereja. Kaikissa tarkastusvaiheissa pätee sama juttu. Pelkästään matkakuluista syntyy säästöä ja vähemmän päästöjä.
Materiaalihankinnat ovat suuri työ ja melkein samoilla vaivoilla hankkii tavaraa moneen kuin yhteen taloon. Tämä pätee erityisesti silloin, kun rakennusmateriaalista on pulaa ja toimitusajat pitenevät. Kaivurin tai nosturin saa edullisemmin kun samalla keikalla hoituu useampi asiakas.

Todellisia säästöjä etsivä rakentaakin yhteisiä tiloja naapureiden kanssa. Yhtiömuodossa se on helpompaa. Yhteinen sauna ja pesutupa sekä pyykinhuoltotilat säästävät paljon rahaa ja toisaalta antavat paremmat mahdollisuudet ja tehoa toimintaan. Kunnon sauna voi lämmitä useamman kerran viikossa, mutta silti siitä on vähemmän vaivaa kuin omasta. Kosteiden tilojen rakentaminen on kallista. Sama pätee harrastustilojen kohdalla. 4-6 perheen on mahdollista jo harkita musiikkikämpän rakentamista nuorille tai vastaavasti höyläpenkin ja kangaspuiden paikka voisi löytyä yhteistilasta.

rakentamisen kulut | Kimpparakentaminen

2009.01.09 10:36:31

pingme

11.10.2007 klo 16:57 - Nippe

Itämeren retki 3 maan ekokyliin antoi paljon aihetta pohtia veden olemusta, sen käyttöä ja käsittelyä. Joitakin hajahuomioita esimerkkikylistä:

Sadevedet kerättiin talteen lähes kaikissa kohteissa. Yleensä vesi kerättiin maan alle upotettuihin säiliöihin, mutta joissakin yhteisöissä myös maanpäällisiin tynnyreihin, joissa oli päällä suojaverkot ja alaosassa hana veden laskemiseen. Pääsääntöisesti sadevettä käytettiin pihojen kasvimaiden kasteluun. Joissakin paikoissa vettä käytettiin myös pyykinpesuun jonkinlaisen suodattamisen jälkeen.

Juomavesi saatiin useimmissa ekokylissä omista porakaivoista. Muutamalla kylällä Ruotsissa oli myös kunnan vesijohto.

Jätevesien käsittelyssä olikin jo eroja. Muutamassa kohteessa tukeuduttiin kunnan järjestelmään, mutta valtaosassa oli oma jäteveden käsittely. Pääsääntö oli virtsan erottelu jo wc-istuimessa. Säiliöön kerätty virtsa käytetään puiden, pensaiden ja kukkien ravinteena. Samoin makki joka käsiteltiin talokohtaisesti kompostoiden. Vuoden kompostoinnin jälkeen sitä käytettiin puille ja koristekasveille.

Ihmisen virtsassa on typpeä noin 70% ja fosforia toistakymmentä. Ne ovat juuri sopivassa suhteessa kasvien ravinnoksi. Lukuisat selvitykset ja tutkimukset (mm. TAMK ja Työtehoseura) ovat todistaneet sen, että on hyödyllistä ja turvallista käyttää virtsa kasvien ravinnoksi. Toinen suuri etu on siinä, että näin suojellaan vesistöjä. Paraskaan puhdistamo ei saa viemärivesistä pois kaikkia haitta-aineita, vaan noin 30% typestä ja 15% fosforista syydetään vesistöjen kautta lopuksi Itämereen. Seurauksena on paheneva sinileväongelma.

Harmaat vedet suihkusta, keittiöstä ja pesukoneista johdettiin sakokaivonjärjestelmien kautta juurakkopuhdistamoon. Niihin kuuluvat lammikot oli tiivistetty muovilla estäen näin valumat pohjaveteen. Lammikoita oli joskus useita peräkkäin jolla lopputulos varmistuu, kun seuraavaan pääsee virtaamaan vain aivan pintakerros ja sakeampi aines painuu pohjaan. Lammikoihin on istutettu vesikasveja ja reunoille usein pajua. Niiden juuret käyttävät ravinteet kun biologiseen prosessiin liittyy voimakas bakteeritoiminta joka osaltaan muuttaa ravinteet sellaisiksi että kasvit voivat niitä käyttää. Juurakkopuhdistamoja on Suomessakin mutta ne eivät ole meillä yleistyneet.

Mutta parissa kyläkohteessa oli jäteongelma ratkaistu siten, että vesivessoista kaikki jäte ohjattiin suureen pajuviljelmään. Niissäkin oli kasvuallas tiivistetty pohjasta muovilla, täytetty humuksella ja istutettu muutaman aarin ala pajukkoa täyteen. Mukana olleet biologit vakuuttivat että homma toimii sillä bakteerit syövät pöpöt ja pajut käyttävät ravinteet kasvuun. Myöskään mitään hajuhaittoja ei ollut.

jätevesien käsittely | vesi